Mielipide: Mihin matkalla Suomen Pyöräily?

Iso osa järjestäytyneestä suomalaisesta kilpapyöräilykentästä on ollut loppusyksystä äimän käkenä. Mihin lajiliittomme on matkalla? Kysymykseen ei tullut vastausta viikko sitten pidetyssä liiton syyskokouksessa. Reilun neljän tunnin hutiloiden valmistellun kokouksen jälkimainingit on jo nähty. Ensimmäinen, noin 1000 jäsenen aktiivinen seura erosi liitosta. Se ei tule jäämään viimeiseksi. Kokouksessa päätetty jäsenmaksumuutos miellyttää vain sen puolesta äänestäneitä. Onko liiton hallitus saamassa sitä mitä on tilannut?

Liittomme joutui 2018 pahoihin taloudellisiin ongelmiin. Silloisen hallituksen yksi keskeinen tehtävä, taloudellinen valvonta, petti pahemman kerran. Raportointi ja dokumentointi ei ollut ajan tasalla tai se jopa puuttui kokonaan. Siitä seurasi toiminnanjohtajan siirtyminen liiton ulkopuolelle. Hallitus joutui pohtimaan kahta vaihtoehtoa; haetaanko liitto konkurssiin vai otetaanko hallituksen jäsenten omilla takauksilla ulkopuolista pääomaa. Hallitus ei halunnut ottaa omalle kontolleen liiton konkurssia ja valitsi lainan. 

Syyskokouksessa 2018 liittomme jäsenistö päätti tulla hallituksen jäsenten avuksi. Jäsenmaksu korotettiin 170 eurosta 500 euroon saatesanoin, että palataan vuoden päästä takaisin vanhaan jäsenmaksuun. Seurat tiesivät, että liiton nälkävuodet jatkuvat. Toiminta ei ollut siihenkään asti hääppöistä, mutta se halvaantui entisestään. 

Hallitus sai lyhennettyä velkaa jopa hieman lyhennysaikataulua nopeammin. Mutta sillä ei ollut vaikutusta liiton syyskokouksen päätöksiin loppusyksyllä 2019. Myös vuodeksi 2020 jäsenmaksuksi päätettiin 500 euroa. Ja saatesanoina oli, että vuoden päästä palataan alhaisempaan jäsenmaksuun. Nyt oli aika panostaa, koska kehitys tarvitsee myös taloudellisia resursseja. Kehityspanokset jäivät kuitenkin piippuun. Kokouksessa luvattu ja pitkään työlistalla ollut valmennuskoulutusjärjestelmä jäi tekemättä. Ja on edelleen tekemättä. Mitään järjestelmällistä kehitystä missään muussakaan liiton keskeisessä tehtävässä ei ole nähtävissä. 

Vuoden 2020 liiton syyskokouksessa valittiin liitolle uusi puheenjohtaja ja uusi hallitus. Seurat päättivät palkita aikaisemman hallituksen jäseniä. Puolet vanhasta hallituksesta valittiin uudelleen. Valintaa perusteltiin tietysti jatkuvuudella. Jatkuvuus tässä tapauksessa ei ehkä ollut paras argumentti. Mitä hyvää haluttiin jatkaa? Ehdollepanotoimikunta ja seurat uskoivat, että viisaus on laji-ihmisten ulkopuolella. Kokemus kertoo toista. Kovin montaa onnistunutta valintaa ei taida löytyä lajin ulkopuolelta tulleiden puheenjohtajien piiristä. Ja kyllähän lajiliiton hallituksenkin pitäisi koostua lajia ja sen seurojen toimintaa hyvin tuntevista jäsenistä. 

Syyskokouksen 2020 äänestyksetkin sujuivat takkuillen kokouksen huonosta valmistelusta johtuen. Kokouksen vastuuhenkilöillä ei ollut käytettävissä kokoukseen osallistuvien jäsenseurojen äänimääriä. Näin päätökset syntyivät ”harmaalla alueella” edellisen liittokokouksen äänimäärillä. Ja jäsenmaksu päätettiin pitää edelleen 500 eurossa, jotta liiton kehitystoimet ja toimintasuunnitelman toteutus saadaan varmistettua. 

Mitä tapahtui 2021? Eipä juuri mitään myönteistä, mikä olisi voinut merkitä liiton toiminnan ansioiksi. Liitto panosti rekrytoimalla tiedottajan. Olisiko ollut järkevämpää palkata liitolle valmentaja? Valmentaja, jonka tehtävänä olisi ollut urheilullisen substanssin kehittäminen tai paremminkin kehityksen käynnistäminen. Liittomme on panostanut, lähinnä pääsponsorin (ja ainoan sponsorin) odotusten mukaisesti mm. tv-tuotantoon. Talven kynnyksellä lähetetyt tuotannot ovat olleet muuta kuin yleisömenestys. Kiinnostaisiko hiihtokisalähetykset jälkikäteen juhannuksen kynnyksellä? 

Eikä resursseja riittänyt maajoukkuetoimintaankaan. Valmennusleirejä ei pidetty ja urheilijat makselivat omavastuuosuuksia maajoukkuekilpailuista mukaan lukien EM- ja MM-kilpailut. Ja urheilijoita kehotettiin ottamaan kilpailuihin mukaan omat juomapullot, kisaeväät jne. Ja urheilijoita pyydettiin kaivelemaan omia kaappejaan, jos sieltä löytyisi täydennystä maajoukkueasuihin. Junioreiden (U19) maajoukkuetoiminta on ulkoistettu, mutta toiminta on ollut pari vuotta varsin hiljaista. Ei leirejä, testejä eikä kilpailuja. Samoin U17 -maajoukkuetoiminta on ollut vaatimatonta. Tai tarkemmin sanottuna sitä ei ole ollut. 

Liittojohtoinen toiminta ei ole mennyt eteenpäin. Onneksi pyöräily ei ole pelkästään liiton toimintaa. Monet seurat toimivat hyvin omien tavoitteidensa ja omien fokuksiensa mukaan. Liiton johdon ajatukset ainakaan julkisesti eivät ole kohdistuneet liiton organisaation kehittämiseen ja sitä kautta toimintasuunnitelman toteuttamiseen. Toimintasuunnitelmissa on ollut kunniahimoisia tavoitteita, mutta toimintasuunnitelma on kirjoitettu passiivissa. Ja näin on pitänytkin, koska liiton organisaatiossa ei ole tekijöitä tavoitteiden toteuttamiseksi. Olettama on ollut, että toimintasuunnitelma toteutuu itsekseen. Muutama vuosi sitten tehty organisaatiouudistus ei ole ollut onnistunut toimenpide. 

Mitä on odotettavissa? Jos on uskomista liiton hallituksen hallinnolliseen konsulttiin / toiminnanjohtajaan, niin kehittymistä. Liiton jäsenmaksu-uudistus on tämän takeena. Eli jäämme odottamaan. 

Liiton hallitus ajoi jäsenmaksu-uudistusta kuin käärmettä piippuun. Syyskokous oli mielenkiintoinen. Ainakaan yksi hallituksen jäsen ei ollut hallituksen esityksen takana tehdessään seuransa edustajana oman esityksensä. Esityksen, joka äänestyksessä oli voittava esitys. Ennen äänestystä liiton hallitus yhden jäsenen pikakokouksessa päätti vetää hallituksen esityksen pois. Meniköhän ”by the book?” Tähän spektaakkeliin kuului se, että hallinnollinen konsultti ilmoitti tunteisiin vedoten ennen jäsenmaksuasian käsittelyä, että pääsponsori ei tee sopimusta vuodelle 2022. Todennäköisesti tämä oli ollut tiedossa jo hyvän aikaa. 

Talousarvion eli budjetin mukaan vuonna 2022 sponsorituotot ovat 5 t€. Budjetti sisältää aina myös tavoitteen. Jos lähdetään siitä, että budjetoidaan vain 100 % varmat erät, niin aika vähän jäisi budjetoitavaa. Kyllä myyntibudjetin, tässä tapauksessa sponsoritulojen, on sisällettävä myös tavoite. Liitollamme tavoite on aika vaatimaton. Liitollamme saattaa olla pienehkönä ongelma se, että sponsoreiden hankkijat eli myyntimiehet eivät tunne myytävää tuotetta. Vai onko niin, että sitä ei ole edes olemassa? Tänä vuonna liittomme teki rahanhankintayrityksen, jonka nimi oli Virtual Tour Finland. Sen taloudellisista tuloksista ei ole puhuttu mitään. Hallituksen kokouksissa on todettu, että ko. toiminta toi näkyvyyttä. Toikohan? Ja jos toi, mikä oli sen hinta? Tuotto-odotukset saattoivat kääntyä miinusmerkkisiksi. 

Olemme odottaneet liittomme puheenjohtajalta linjapuhetta. Johtajan 100 vuorokautta on ehtinyt kulua jo monta kertaa ja edelleen odotamme. Jokohan nyt olisi aika kuulla mihin liittomme nykyinen johto on liiton toimintaa viemässä? Jokohan nyt olisi koko liiton johdon laitettava itsensä peliin? Sillä intohimolla, jolla monet seurat toimivat. 

Meillä on halu uskoa, että liitomme hallitus kokonaisuudessaan koostuu hyvin pätevistä ihmisistä. Mutta olemme valinneet heidät tekemään työtä, jossa heidän pätevyytensä ei pääse oikeuksiinsa. Tällä liittohallituksella on vielä kaksi vuotta aikaa näyttää, miten pyöräily nousee liiton asettamiin tavoitteisiin. Toivotaan, että myös me seurat pysähdymme miettimään mitä olemme kokouksissa päättämässä. 

Esko Lummelampi 27.11.2021